|
PORIN PUUVILLA – enne ja nyte
Suullisen perimätiedon mukaan Porin Puuvillatehtaan syntysanat lausuttiin junassa Tampereen ja Porin välillä eräänä kevättalven päivänä vuonna 1898. Arvostettu porilainen kauppias Gustaf Efraim Ramberg istui junassa tuohtuneena, koska Finlayson ei ollut pystynyt toimittamaan hänelle riittävää määrää puuvillakangasta. Kanssamatkustajien mukaan hän olisi mutissut itsekseen: ”Minä perustan oman tehtaan.”
Tehdas perustettiinkin heti samana vuonna Rambergin ja hänen liikemiestuttaviensa toimesta. Siitä asti se on ollut kiinteä osa tuhansien porilaisten päivittäistä elämää. Porin Puuvilla oli kaupungin ehdottomasti suurin, erityisesti naisten työnantaja, joka lähes sadan vuoden ajan antoi toimeentulon lähes 3 000 kaupunkilaisille.
Nyt reilusti kaksinkertainen määrä ihmisiä asioi, opiskelee ja työskentelee Puuvillan alueella. Korttelialueen rakennuksissa on mittava koulutus-, toimisto- ja vapaa-ajankeskus, ja siellä toimivat mm. Porin yliopistokeskus, Satakunnan Kansa sekä Pori Jazz. Alueella on kuntosaleja, ravintoloita, mediatalo, terveysasema, tanssikoulu, kahvipaahtimo ja käsityöläisten huoneita. Onkin sanottu, että tiloihin voi nykyään kuvitella melkein mitä tahansa paitsi puuvillatehtaan.
Hanketutkimus uuden Puuvilla kauppa- ja yrityskeskuksen rakentamisesta käynnistyi syyskuun alussa 2009. Vaikka vanhojen teollisuusmiljöiden renessanssi on ollut jo pidemmän aikaa trendi Euroopassa, Suomessa Puuvilla on ensimmäinen kohde, joka käyttää maksimaalisesti hyväkseen 1800-luvun klassisen teollisuusarkkitehtuurin mahdollisuudet. Puuvillan kulttuuriperintöprosessissa ajatuksena on löytää rakennetun historian avulla avain kaupungin, kulttuurin ja ympäristön menneisyyteen; samalla historiallisten rakennusten arvo nousee konkreettisesti.
|
